Pieni määrä tietoa on vaarallista, kirjoitti Francis Bacon vuonna 1601, tai ehkä Alexander Pope 1700-luvulla. Sama havainto on kirjattu usean ajattelijan nimiin satojen vuosien aikana.
Kun jostain asiasta tietää hyvin vähän, eikä tiedä mitä kaikkea vielä on tietämättä, voi helposti kuvitella tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen. Tälläinen osaamaton, mutta osaamisestaan itsevarma voi aiheuttaa suurta tuhoa, on sitten kyse vaihtoehtolääkepuoskaroinnista tai uudesta johtamistekniikasta jonka mukaan uudelleenjärjestetään yrityksen toimintamallit.
Asioista paljon tietävät hahmottavat kokonaisuuden paremmin ja tyypillisesti arvioivat osaamisensa matalammalle tasolle kuin tietämättömät.
Ilmiö löydettiin uudelleen 2000-luvulla, tutkittiin, todennettiin ja nimettiin tutkijoidensa mukaan Dunning-Kruger efektiksi, tai suomeksi ylivertaisuusvinoumaksi. Kyse on metakognitiivisesta vajavuudesta eli kyvyttömyydestä arvioida oikein omaa taitotasoaan.
On myös arvioitu, että vinouma on toisinaan hyödyksi, kun pitää tehdä radikaaleja päätöksiä ilman riittävää tietoa tai yrittää jotain mitä ei ole koskaan aiemmin yritetty. ”Jos olisin silloin tiennyt miten vaikeaa se tulisi olemaan, en olisi edes yrittänyt”, on moni pioneeri sanonut jälkikäteen.
